Mitä Euroviisujen isäntäkaupungilta oikeasti vaaditaan?

Kun Euroviisujen voittaja julistetaan finaali-iltana, moni ajattelee ensimmäisenä seuraavaa vuotta, uusia artisteja ja tulevaa kilpailua. Samalla käynnistyy kuitenkin toinen, huomattavasti vähemmän näkyvä kilpailu. Useissa maissa kaupungit alkavat välittömästi valmistella hakemuksiaan päästäkseen seuraavan Eurovision Song Contestin isäntäkaupungiksi. Mikäli Euroviisujen kertoimet, parhaat tarjoukset ja bonukset kiinnostaa: pääset lukemaan lisää täältä, Viisukertoimien etusivulta.

Euroviisujen järjestäminen ei ole pelkkä kunniatehtävä. Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista vuosittaisista viihdetapahtumista, joka tuo kaupunkiin kymmeniä tuhansia vierailijoita, tuhansia median edustajia sekä valtavan kansainvälisen näkyvyyden. Samalla se on myös valtava logistinen operaatio, jonka järjestäminen vaatii tarkasti määriteltyjen kriteerien täyttämistä.

Jos haluat lukea lisää kulissien takaa, täältä pääset aitoon fiilikseen: toimittajan katsaus Euroviisuihin.

Ensimmäinen vaatimus on riittävän suuri areena

Kaikki alkaa areenasta. Euroopan yleisradiounioni EBU edellyttää, että kilpailukaupungilla on käytössään tapahtumapaikka, joka pystyy vastaanottamaan vähintään noin 10 000 katsojaa. Pelkkä katsomokapasiteetti ei kuitenkaan riitä. Areenan täytyy olla myös teknisesti soveltuva valtavaan televisiotuotantoon.

Euroviisulava on yksi maailman suurimmista sisätiloihin rakennettavista televisiolavoista. Sen ympärille tarvitaan valtavat valaistusjärjestelmät, kameraradat, ääni- ja videotekniikka sekä tilat esiintyjille, tuotannolle ja delegaatioille. Lisäksi areenan täytyy olla käytettävissä useiden viikkojen ajan ennen kilpailua, sillä rakentaminen alkaa kauan ennen ensimmäisiä harjoituksia. Monissa tarjouskilpailuissa areenan saatavuudelta on vaadittu jopa 6–8 viikon yhtenäinen käyttöjakso.

Tästä syystä kaikki suuretkaan kaupungit eivät automaattisesti sovellu Euroviisujen isännäksi. Jos sopiva areena on varattu urheilutapahtumille tai konserteille, kilpailua ei yksinkertaisesti voida järjestää siellä.

Median tarpeet ovat valtavat

Moni katsoja näkee televisiossa vain artistit ja esiintymiset, mutta Euroviisut ovat samalla myös jättimäinen mediatapahtuma.

EBU edellyttää, että kisakaupungilla on mahdollisuus rakentaa mediakeskus noin 1 500 toimittajalle. Kyseessä ei ole pelkkä lehdistöhuone, vaan käytännössä oma pieni kaupunkinsa, jossa kirjoitetaan artikkeleita, kuvataan videoita, tehdään radiohaastatteluja ja julkaistaan sisältöä ympäri vuorokauden.

Mediakeskuksen täytyy sijaita areenan yhteydessä tai välittömässä läheisyydessä. Päivän aikana toimittajat liikkuvat jatkuvasti harjoitusten, lehdistötilaisuuksien, haastattelujen ja areenan välillä, joten pitkät siirtymät eivät ole käytännössä mahdollisia.

Monelle toimittajalle Eurovision-viikko on vuoden kiireisin työjakso. Siksi toimivat työskentelytilat, nopea internet, kuvausalueet ja haastattelupisteet ovat tapahtuman onnistumisen kannalta kriittisiä.

Kaupungin täytyy pystyä majoittamaan kymmeniä tuhansia vieraita

Kun Euroviisut saapuvat kaupunkiin, eivät saavu vain artistit. Mukana tulevat delegaatiot, tuotantotiimit, vapaaehtoiset, sponsorit, toimittajat, fanit ja matkailijat. Siksi yksi tärkeimmistä arviointikriteereistä on hotellikapasiteetti. Useissa Eurovision-hauissa kaupungeilta on vaadittu tuhansia hotellihuoneita kilpailuviikkoa varten sekä vähintään noin 2 000 huonetta delegaatioiden ja yhteistyökumppaneiden käyttöön.

Tämä on yksi syy siihen, miksi Euroviisut järjestetään usein suurissa kaupungeissa tai niiden läheisyydessä. Vaikka pienemmällä kaupungilla olisi sopiva areena, majoituskapasiteetti voi muodostua ratkaisevaksi esteeksi.

Hotellien lisäksi kaupungeilta odotetaan myös järjestelmiä majoitusten hallintaan. Kilpailuviikon aikana hinnat nousevat lähes poikkeuksetta, ja kaupungin on pystyttävä tarjoamaan toimiva ratkaisu niin delegaatioille kuin vierailijoillekin.

Lentokenttä ja julkinen liikenne ratkaisevat paljon

Euroviisut eivät ole pelkästään televisiotuotanto vaan myös logistinen haaste. Kaupungin täytyy olla helposti saavutettavissa eri puolilta Eurooppaa. Käytännössä tämä tarkoittaa kansainvälistä lentokenttää tai erittäin hyviä yhteyksiä sellaiselle.

Kilpailuviikon aikana kaupunkiin saapuu tuhansia vieraita lähes kaikista Euroopan maista. Jos matkustaminen on hankalaa, se vaikuttaa suoraan niin fanien kokemukseen kuin median toimintaankin.

Myös julkisen liikenteen merkitys korostuu. Areenan, hotellien, Eurovillagen ja muiden tapahtuma-alueiden täytyy olla helposti saavutettavissa. Tämä näkyi myös Wienissä, jossa osa kävijöistä koki tapahtumien sijoittuvan melko laajalle alueelle. Suurkaupunki tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, mutta samalla siirtymät voivat hajottaa sitä kuuluisaa Eurovision-kuplaa.

Pelkkä areena ei riitä

Euroviisujen järjestäminen vaatii huomattavasti enemmän tilaa kuin moni uskoo. Areenan lisäksi tarvitaan green room, harjoitustilat, tuotantoalueet, artistien pukeutumistilat, VIP-alueet, varastotilat sekä lukuisia teknisiä työskentelyalueita. Esimerkiksi lavarekvisiitalle voidaan tarvita jopa tuhansia neliömetrejä säilytystilaa.

Lisäksi tapahtuma vaatii turvallisuusjärjestelyjä, ensiapupisteitä, kulunvalvontaa ja henkilöstöalueita. Kun kaikki nämä lasketaan yhteen, Euroviisut muistuttavat enemmän olympialaisten miniversiota kuin tavallista musiikkikilpailua.

Kuinka paljon Euroviisut maksavat?

Yksi yleisimmistä kysymyksistä liittyy kustannuksiin. Tarkkaa summaa on vaikea määritellä, sillä budjetit vaihtelevat merkittävästi maittain. Viime vuosien kilpailujen kokonaiskustannukset ovat kuitenkin liikkuneet tyypillisesti kymmenissä miljoonissa euroissa.

Budjettiin vaikuttavat muun muassa areenan vuokraus, lavarakenteet, turvallisuus, henkilöstö, liikennejärjestelyt, fanialueet, markkinointi sekä kaupungin järjestämät oheistapahtumat. Lisäksi monet kaupungit investoivat näkyvästi kaupunkikuvaan rakentaakseen tapahtumasta mahdollisimman näyttävän.

Vaikka summa kuulostaa suurelta, monet kaupungit näkevät Euroviisut investointina. Kilpailu tuo mukanaan matkailutuloja, kansainvälistä näkyvyyttä ja mahdollisuuden markkinoida kaupunkia sadoille miljoonille televisionkatsojille ympäri maailmaa.

Lue täältä lisää Euroviisuhistorian kalleimmista esityksistä.

Miksi kaikki kaupungit eivät halua järjestää Euroviisuja?

Voisi kuvitella, että jokainen kaupunki kilpailisi innokkaasti mahdollisuudesta järjestää Euroviisut. Todellisuudessa näin ei aina ole. Vaikka tapahtuma tuo näkyvyyttä ja matkailijoita, se vaatii myös valtavan määrän resursseja. Areena voidaan joutua sulkemaan muulta käytöltä jopa kahdeksi kuukaudeksi, kaupungin palveluita kuormitetaan huomattavasti ja turvallisuusjärjestelyihin käytetään merkittäviä summia.

Tämän vuoksi monet kaupungit tekevät tarkat laskelmat ennen kuin päättävät jättää hakemuksen. Euroviisut eivät ole projekti, joka voidaan toteuttaa puolivaloilla. Jos kaupunki lähtee mukaan kilpailuun, sen täytyy olla valmis sitoutumaan täysillä.

Enemmän kuin musiikkikilpailu

Kun katsoo Euroviisujen finaalia televisiosta, näkee vain pienen osan kokonaisuudesta.

Kulissien takana toimii tuhansia ihmisiä, satoja toimittajia, kymmeniä delegaatioita ja valtava määrä teknistä henkilöstöä. Kisakaupungilta vaaditaan areena, hotellit, lentoyhteydet, mediakeskus, toimiva infrastruktuuri ja ennen kaikkea kyky vastaanottaa yksi Euroopan suurimmista vuosittaisista viihdetapahtumista.

Juuri siksi Euroviisujen isäntäkaupungiksi valitseminen ei ole pelkkä seremoniallinen päätös. Se on monivaiheinen prosessi, jossa arvioidaan kaupungin kykyä järjestää maailmanluokan tapahtuma.

Kun seuraavan kerran kuulemme uuden kisakaupungin nimen, sen taustalla on todennäköisesti kuukausien työ, satojen sivujen hakemus ja yksi yhteinen tavoite: järjestää Euroviisut, jotka muistetaan vielä vuosienkin päästä.

Jännittävä päivitys! Nyt myös Kanada saa osallistua Euroviisuihin.