Kulissien takaa: toimittajan katsaus Euroviisuihin Wienissä

Monelle katsojalle Euroviisut näyttäytyvät kahden semifinaalin ja yhden finaalin muodostamana kokonaisuutena. Televisioruudun kautta nähtynä tapahtuma kestää vain muutaman illan, mutta paikan päällä todellisuus on täysin toinen. Euroviisut ovat nykyään kuukausia kestävä projekti, joka vaatii valtavan määrän työtä artisteilta, delegaatioilta, tuotannolta, medialta ja vapaaehtoisilta.

Useat toimittajat ja artistien tiimit nostivat Wienissä esiin sen, kuinka paljon kilpailu on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Enää ei riitä, että artistilla on hyvä kappale ja onnistunut kolmen minuutin esitys. Nykyään Eurovision-matka alkaa käytännössä jo tammikuussa. Kansallisten finaalien jälkeen artistit lähtevät promokiertueille ympäri Eurooppaa, osallistuvat fanitapahtumiin, antavat haastatteluja, rakentavat näkyvyyttään sosiaalisessa mediassa ja julkaisevat jatkuvasti uutta sisältöä seuraajilleen.

Moni delegaatio kuvaili Euroviisuja nykyään lähes puolivuotisena projektina. Kevään aikana artistit elävät jatkuvasti Eurovision-kuplassa, ja itse kilpailuviikko on lopulta vain jäävuoren huippu. Tsekkaa viimeisimmät uutiset ja parhaat tarjoukset Viisukertoimet.com sivulta.

Wien tuntui aidosti suuremmalta kuin Basel

Yksi asioista, joista kuuli viikon aikana toistuvasti niin median, fanien kuin vaikuttajienkin keskuudessa, oli tapahtuman mittakaava. Vaikka viime vuoden Basel sai paljon kiitosta järjestelyistään, Wien tuntui monen mielestä huomattavasti suuremmalta.

Tunne ei ollut pelkkää mielikuvaa. Baselin St. Jakobshallen kapasiteetti on noin 12 400 katsojaa, kun taas Wiener Stadthalle vetää noin 16 000 katsojaa. Ero näkyi heti areenalle saapuessa. Käytävät olivat laajemmat, tiloja oli enemmän ja koko tapahtuma tuntui levittäytyvän ympäröivään kaupunkiin eri tavalla.

Wien on valtava kaupunki, jossa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä, ja se näkyi myös tapahtuman rakenteessa. Vaikka tarjontaa oli enemmän kuin tarpeeksi, eri Eurovision-alueet sijaitsivat paikoin melko kaukana toisistaan. Areena, Eurovillage, Euroclub ja muut oheistapahtumat eivät muodostaneet yhtä tiivistä kokonaisuutta kuin joissakin aiemmissa isäntäkaupungeissa.

Moni fani ja toimittaja nostikin esiin saman havainnon viikon aikana: Eurovision-tunnelma on parhaimmillaan silloin, kun kaikki tapahtuu kävelyetäisyydellä toisistaan. Kun aktiviteetit hajaantuvat laajalle alueelle, osa siitä ainutlaatuisesta kuplasta saattaa kadota matkanteon ja siirtymien väliin.

Toisaalta Wienin koko mahdollisti myös sen, että tapahtumia voitiin järjestää enemmän ja suuremmissa tiloissa kuin monessa pienemmässä isäntäkaupungissa. Kyse onkin tasapainosta: kuinka rakentaa massiivinen kansainvälinen tapahtuma niin, että kaupungin koko toimii vahvuutena eikä vie osaa siitä yhteisöllisyydestä, josta Euroviisut tunnetaan.

Euroviisujen järjestäminen ei myöskään ole halpaa. Viime vuosien kilpailujen budjetit ovat liikkuneet kymmenissä miljoonissa euroissa riippuen kaupungista, areenasta, turvallisuusjärjestelyistä ja tuotannon laajuudesta. Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista vuosittaisista viihdetapahtumista, jonka toteuttamiseen osallistuu tuhansia työntekijöitä, vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita. Kun näkee kaiken paikan päällä, alkaa todella ymmärtää, kuinka valtavasta operaatiosta on kyse.

Tarkasta täältä paljon eri maat käyttävät Euroviisujen järjestämiseen ja millaiset budjetit tähän massiiviseen juhlaan tarvitaan.

Turkoosi matto näyttää glamourilta, mutta vaatii paljon

Turkoosi matto on yksi Eurovision-viikon näyttävimmistä tapahtumista. Katsojille se näyttäytyy upeina asukokonaisuuksina, valokuvaajina ja innostuneina faneina, jotka yrittävät nähdä suosikkiartistinsa mahdollisimman läheltä.

Kulissien takana päivä on kuitenkin huomattavasti raskaampi kuin moni osaa kuvitella.

Useiden artistien päivä alkaa jo aikaisin aamulla meikkituolissa. Sen jälkeen vuorossa ovat valokuvaukset, valmistautuminen, haastattelut ja lopulta itse turkoosi matto. Jokaisella askeleella odottaa uusi media, uusi kamera ja uusi haastattelu.

Moni toimittaja kertoi yllättyneensä siitä, kuinka pitkään artistit ovat median käytettävissä yhden päivän aikana. Ensimmäiset valmistelut alkavat aamulla, mutta viimeiset haastattelut voivat jatkua iltayhdeksään asti. Käytännössä kyseessä on koko päivän mittainen työvuoro, jonka aikana artistien odotetaan olevan energisiä, ystävällisiä ja edustavia jokaisessa kohtaamisessa.

Viikon aikana kuuli myös tapauksista, joissa kaikki artistit eivät jaksaneet kävellä turkoosin maton koko reittiä loppuun asti. Pitkä kevät, matkustaminen ja jatkuva näkyvyys alkavat väistämättä näkyä siinä vaiheessa, kun kilpailuviikko viimein käynnistyy.

Kolme viikkoa samassa kuplassa

Moni yllättyy kuullessaan, kuinka kauan artistit todellisuudessa viettävät isäntäkaupungissa.

Ensimmäiset harjoitukset alkavat noin kaksi viikkoa ennen varsinaista Euroviisuviikkoa. Tämän jälkeen seuraavat avajaiset, turkoosi matto, lukuisat haastattelut, semifinaalit, finaali ja erilaiset fanitapahtumat. Monelle delegaatiolle tämä tarkoittaa jopa kolmen viikon mittaista ajanjaksoa samassa kaupungissa.

Kolme viikkoa saattaa kuulostaa lyhyeltä ajalta lomamatkan näkökulmasta, mutta täysin erilaiselta silloin, kun jokainen päivä on tarkasti aikataulutettu. Artistit siirtyvät harjoituksista haastatteluihin, haastatteluista kuvauksiin ja kuvauksista takaisin harjoituksiin.

Juuri tästä syystä hyvinvointi nousi esiin monessa keskustelussa viikon aikana. Useat delegaatiot korostivat, kuinka tärkeää on huolehtia artistien, tanssijoiden ja muun tiimin jaksamisesta. Pitkät päivät, jatkuva paine ja rajallinen palautumisaika voivat kuluttaa huomaamatta loppuun, vaikka kaikki näyttäisi ulospäin täydelliseltä.

Eurovision-kupla on syy, miksi ihmiset palaavat takaisin

Euroviisut vaativat paljon kaikilta osapuolilta. Media haluaa jatkuvasti uusia haastatteluja, fanit haluavat nähdä suosikkinsa mahdollisimman läheltä ja artistit yrittävät antaa parhaansa jokaisessa kohtaamisessa. Silti lähes jokainen viikon aikana tapaamani toimittaja kuvaili Eurovision-yhteisöä poikkeuksellisella tavalla.

Eurovision-kupla on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole kokenut sitä itse. Kyseessä on ympäristö, jossa tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuvat saman intohimon ympärille. Vaikka mukana on kilpailua, tunnelma on usein yllättävän lämmin ja kannustava.

Moni sanoo Euroviisujen tuntuvan aikuisten jouluaatolta. Toiset vertaavat niitä huvipuistoon, jossa jokaisen kulman takana odottaa uusi yllätys. Joku kuvaili niitä viikon mittaiseksi sirkukseksi, jossa kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat.

Ehkä juuri siinä piilee tapahtuman suurin vahvuus. Euroviisut antavat ihmisille luvan olla täysin omia itsejään.

Tekemistä riittää jokaiselle päivälle

Euroviisuviikolla tylsistyminen on käytännössä mahdotonta.

Sisältöä, tapahtumia ja elämyksiä löytyy joka puolelta kaupunkia aamusta iltaan. Yksi tärkeimmistä kohtaamispaikoista on Eurovision Village eli Euroviisukylä, joka on avoinna kaikille täysin ilmaiseksi. Alueella järjestetään artistiesiintymisiä, yhteiskatsomoita, fanitapahtumia ja muuta ohjelmaa koko viikon ajan.

Monelle paikalliselle Euroviisukylä onkin heidän tärkein kosketuksensa kilpailuun. Vaikka areenalippuja ei olisi, tunnelmaan pääsee mukaan täysin maksutta.

Varsinainen areena muodostaa puolestaan oman pienen kaupunkinsa. Katsomoiden lisäksi alueelta löytyy mediakeskus, backstage-alueet, tuotantotiloja, ravintoloita, myyntipisteitä ja erilaisia aktiviteetteja. Ensikertalaiselle yllätys on usein se, kuinka paljon nähtävää löytyy itse kilpailulähetysten ulkopuolelta.

Euroclub ja suomalainen sauna

Kun päivän ohjelma areenalla päättyy, ilta jatkuu yleensä Euroclubilla. Euroclub on Eurovision virallinen yökerho, jossa esiintyvät kilpailijat, entiset euroviisuedustajat ja erilaiset yllätysvieraat. Tunnelma on huomattavasti rennompi kuin virallisissa tapahtumissa, ja monet fanit pitävät Euroclubia yhtenä koko viikon kohokohdista.

Tänä vuonna Euroclubin läheisyydessä sijaitsi myös suomalainen Euroviisu-sauna, joka herätti jälleen runsaasti huomiota kansainvälisten vieraiden keskuudessa. Saunan teemana oli luonnollisesti Liekinheitin, ja sen sponsoroi AitoSauna sekä Tampereen kaupunki. Myös viime vuonna Baselissa nähtiin vastaava suomalainen sauna, joka nousi nopeasti fanien suosikiksi. Viime vuonna sauna emäntänä toimi Hanna Pakarinen.

Sauna on erinomainen esimerkki siitä, miten eri maat tuovat omaa kulttuuriaan osaksi Euroviisuja. Siinä missä jotkut maat panostavat näyttäviin fanitapahtumiin tai konsertteihin, Suomi tuo paikalle saunan. Ja juuri tällaiset yksityiskohdat tekevät Eurovision-kokemuksesta ainutlaatuisen.

Enemmän kuin musiikkikilpailu

Kun finaalin jälkeisenä aamuna ihmiset alkavat pakata laukkujaan ja suunnata lentokentälle, moni kokee saman tunteen. Vaikka tapahtuma kestää vain muutaman viikon, siitä muodostuu oma pieni maailmansa.

Euroviisut eivät ole pelkästään musiikkikilpailu. Ne ovat yhteisö, joka yhdistää ihmisiä eri puolilta maailmaa. Ne ovat kohtaamisia käytävillä, uusia ystävyyksiä, pitkiä työpäiviä, yllätyksiä, naurua ja joskus myös väsymystä.

Ehkä juuri siksi niin moni toimittaja, fani, vapaaehtoinen ja artisti palaa takaisin vuosi toisensa jälkeen. Euroviisuissa on jotain, mitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut paikalla. Se täytyy kokea itse!