Suomen kovimmat haastajat – voittaako Suomi tänä vuonna?

Euroviisut ovat taas täällä, ja kuten joka vuosi, spekulaatio käy kuumana. Kuka voittaa? Kuka yllättää? Kuka jää täysin varjoon?

Suomi on tänä vuonna vahvoilla. Se ei ole pelkkä Viisukertoimet tiimin tai fanien tunne, vaan näkyy konkreettisesti myös vedonlyöntikertoimissa ja yleisessä hypessä. Mutta vaikka Suomi on yksi ennakkosuosikeista, voitto ei tule ilman kovaa kilpailua.

Tänä vuonna kenttä on poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Mukana on sekä teknisesti huippuunsa hiottuja esityksiä että tarinallisesti koskettavia kappaleita, ja juuri tämä yhdistelmä tekee kisasta aidosti arvaamattoman.

Tässä mielipidekirjoituksessa käyn läpi Suomen suurimmat kilpakumppanit: ne maat, joilla on realistinen mahdollisuus nousta kärkeen ja haastaa Suomi tosissaan.

Tanska – vaarallisen samanlainen tarina

Tanska on yksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista kilpailijoista, ja samalla ehkä yksi Suomen vaarallisimmista haastajista.

Miksi?

Koska Tanskan kappaleessa on jotain hyvin samankaltaista kuin Suomen esityksessä: tarina, tunne ja samaistuttavuus.

Kappale kertoo rakkaudesta, joka löytyy yllättävästä paikasta: yöelämästä. Se ei ole kliseinen prinsessasatu, vaan moderni, hieman rosoinen rakkaustarina. Juuri tällaiset tarinat toimivat Euroviisuissa, koska ne tuntuvat aidolta.

Lavashow tukee tätä täydellisesti. Taustalla ensimmäisenä mustaa, joka vaihtuu tulen väreihin. Valaistus, lavalla oleva yökerholta näyttävä boksi sekä intiimi tunnelma rakentavat kokonaisuuden, joka jää mieleen.

Lisäksi kappaleessa käytetään Tanskan omaa kieltä yhdistettynä englantiin. Tämä on viime vuosina toiminut todella hyvin Euroviisuissa: paikallinen kieli tuo autenttisuutta, mutta englanti pitää kappaleen helposti lähestyttävänä kansainväliselle yleisölle.

Ja sitten se artisti.

Hän on karismaattinen, vähän kömpelö, jopa “nolo” hyvällä tavalla, ja juuri siksi niin samaistuttava. Täydellisyys ei voita Euroviisuja, vaan persoonallisuus.

Tanska ei ehkä ole teknisesti kilpailun kovin esitys, mutta se on yksi inhimillisimmistä. Ja juuri se tekee siitä vaarallisen.

Australia – täydellisyyttä, mutta riittääkö se?

Australia on mukana vahvalla paketilla, ja heidän edustajansa Delta Goodrem laulullaan Eclipse on kiistatta yksi tämän vuoden kovimmista laulajista.

Tämä on esitys, jossa kaikki on kohdallaan.

Laulutekniikka? Huipputasoa.
Lavapreesens? Vakuuttava.
Kappale? Monikerroksinen, tunteikas ja dynaaminen.

Kappaleessa on useita “tasoja”, jotka avautuvat kuuntelijalle vähitellen. Se alkaa herkästi, rakentuu rauhallisesti ja kasvaa lopulta voimakkaaksi tunnepurkaukseksi. Tämä on juuri se kaari, joka saa katsojalle kylmät väreet.

Mutta tässä tulee se iso mutta.

Australia.

Vaikka maa on ollut mukana Euroviisuissa jo vuosia ja saanut paljon arvostusta, voittaminen on edelleen vaikeaa. Maantieteellinen etäisyys ja äänestysdynamiikka eivät ole heidän puolellaan.

Euroviisut ovat yhä vahvasti eurooppalainen kilpailu, ja vaikka yleisö arvostaa laatua, äänet eivät aina jakaudu pelkästään sen perusteella.

Australia voi hyvin sijoittua korkealle. Top 5? Ehdottomasti mahdollista. Mutta voittaminen? Se vaatii muutakin kuin täydellisyyttä. Ja ehkä myös hieman “Euroviisu-politiikkaa”.

Ranskan 17-vuotias ilmiö

Ranska tuo tänä vuonna lavalle jotain täysin erilaista: nuoren, vasta 17-vuotiaan supertähden. Monroe.

Ja kyllä, hän on juuri niin vaikuttava kuin puhutaan. Hänen äänensä on poikkeuksellinen. Se ei ole pelkästään teknisesti hyvä, vaan siinä on syvyyttä, tunnetta ja kykyä kertoa tarinaa. Harvinaista näin nuorelle artistille.

Kappale liikkuu oopperan, musikaalin ja modernin popin välimaastossa. Se on taianomainen, jopa hieman teatraalinen, mutta ei liikaa. Se pysyy koko ajan hallittuna.

Lavalla Monroe tekee jotain, mitä ei voi opetella: hän ottaa yleisön mukaansa. Katsekontakti, ilmeet, pienet eleet: kaikki tuntuu luonnolliselta. Hän ei vain esiinny, hän kutsuu katsojan osaksi tarinaa.

Tämä on se “wow-efekti”, joka Euroviisuissa ratkaisee. Mutta riskikin on olemassa. Tyyli ei ole massoille helpoin. Oopperamaisuus ja teatraalisuus voivat jakaa mielipiteitä. Osa rakastaa, osa ei ymmärrä. Myös 2024 vuoden Nemo ja 2025 eli viime vuoden voittaja JJ – saattavat vaikuttaa Monroen menestykseen. Onko ooppera nyt jo nähty?

Jos yleisö lähtee mukaan, Ranska voi olla todella korkealla. Jos ei, se voi jäädä yllättävän alas.

Italia: tarinankerronnan mestari

Italia tekee jälleen sen, minkä se osaa parhaiten: kertoo tarinan. Tämän vuoden kappale keskittyy rakkauteen, sitoutumiseen ja elämän suuriin hetkiin: kihlautumiseen, ehkä jopa avioliittoon.

Se ei ole räjähtävä show. Se ei yritä liikaa ja juuri siksi se toimii.

Italia luottaa perinteisesti vahvaan melodiaan, tunnetta kantavaan laulutapaan ja yksinkertaiseen, mutta tehokkaaseen showhun. Tämä kaava on tuonut heille menestystä kerta toisensa jälkeen.

Tämän vuoden kappaleessa on iskelmällinen sävy, joka tekee siitä helposti lähestyttävän. Se ei ehkä ole trendikkäin, mutta se on ajaton ja Euroviisuissa ajattomuus on usein aliarvostettu valtti.

Albanian laulu on henkilökohtainen ja koskettava

Albania erottuu tänä vuonna tarinallaan. Kappale kertoo artistin isoäidistä, ja se tuntuu. Tämä ei ole vain laulu. Tämä on kunnianosoitus.

Henkilökohtaiset tarinat toimivat Euroviisuissa, kun ne kerrotaan aidosti. Ja tässä tapauksessa aitous on vahvasti läsnä. Esitys ei ehkä ole tällä hetkellä kertoimien kärjessä, mutta tämä laulu voi ollakin kisan musta hevonen.

Jos katsoja liikuttuu, Albania voi yllättää.

Maltan elokuvamainen rakkaustarina

Malta tuo kisaan elokuvamaisen balladin, joka rakentuu kuin rakkaustarina valkokankaalla.

Bella. Kappaleessa on vahva tunne, dramaattisuus ja elokuvamaisuus, joka tukee musiikkia. Se ei ole pelkkä laulu, vaan tunteisiin vetoava tarina.

Tällaiset esitykset voivat toimia todella hyvin, jos kaikki osuu kohdalleen. Mutta ne vaativat täydellisen toteutuksen, pienikin virhe voi rikkoa illuusion.

Malta ei ehkä ole suurin ennakkosuosikki, mutta se on ehdottomasti yksi Viisukertoimien toimittajan omista ennakkosuosikeista ja kappale saattaa yllättää erillaisuudellaan.

Entä Suomi?

Kun katsoo kilpailua kokonaisuutena, yksi asia on selvä:

Suomi ei ole yksin.

Kilpailu on kovaa, ja jokaisella kärkimaalla on oma vahvuutensa:

Tanska tuo samaistuttavan tarinan
Australia täydellisyyden
Ranska wow-efektin
Italia perinteen
Albania tunteen
Malta visuaalisen elokuvan

Mutta Suomi?

Suomen vahvuus on yhdistelmä näitä kaikkia. Momentum, markkinointi, esiintyjien kemia, erottuvuus, hype biisin ympärillä ja ennen kaikkea se tunne, että nyt on “se vuosi”.

2 viikkoa ennen Euroviisuja 2026

Euroviisut eivät ole koskaan pelkkä laulukilpailu. Show on täynnä isoja tunteita, tarinoita, politiikkaa, visuaalisuutta, glitteriä ja hetkiä, jotka jäävät elämään.

Suomi voi voittaa. Ja jos tähän saa sanoa toimittajan oman mielipiteen, Suomi tulee voittamaan, mutta se ei tule helpolla.